Kylläpäs me ollaan kirjotettu vähän... No Toivottavasti silti kaikki tarpeellinen =)
Nyt olen siis kotona... Mitähän sitä kirjottaisi.

Tänä aamuna väsytti ihan tuhottomasti. Aamupala oli onneksi hyvää ja ravitsevaa. Aamupalan jälkeen suuntasin kaverin kanssa aamukahville nuorisotyöntekijöiden kahvioon, jossa sitten vierähtikin tovi.

Sieltä siirryimme jumikseen. En tykännyt. Ei tuntunut yhtään jumalanpalvelukselta, yhtään ei oikeastaan päässyt itse osallistumaan ja tuli vain olo, että se tyyppi tykkää kamalasti kuunnella omaa ääntänsä. Meillä meni jumis höpöttäessä parin nuoriso-ohjuksen ja papin kanssa. Hyi hyi. Ja mä taisin käydä Janoiseen kirjottelemassa kännykällä siinä kohti.. Hyi hyi minä. Mutta mä olisin kaivannut vähän normimpaa jumista. Automatkalla kotiin tästä keskusteltiin, eikä se ollut oikein muihinkaan ihan kamalasti iskenyt. Mä olisin kaivannut yhteisöllisyyden tunnetta ja HILJENTYMISTÄ. En konsertin omaista sooloilua.

Jumiksen jälkeen lähdimme syömään. Hernekeitto oli ihan kamalaa. Ei mennyt alas kuin pari lusikallista. Maku oli ok, mutta koostumus tahkeaa ja limaista. Ei kiva. Sen jälkeen suunnittelimme kovasti menevämme katomaan Bass'n Heleniä, mutta jonoa oli ihan liikaa siinä vaiheessa. Päädyimme sitten jälleen nto-kahvilaan päiväkahvia juomaan ja juttelemaan. Oli todella mukava jutella kunnolla pitkästä aikaa. Muistin taas miksi siitä ihmisestä niin kovin paljon pidän <3

Bongasimme sitten pari tuttua matkaan ja suuntasimme konserttiin. Joo se Bob K oli aika mitäänsanomaton. Ihan hyvä ei valittamista, mutta ei jäänyt mitenkään mieleen. Hyvä taustamusiikki niinkuin se Sanctus Realkin. Harmittaa vähän kun missasin banderollikisan voittajan. Se olisi ollut hauska nähdä. Teran keikka jätti tällä kertaa vähän viileäksi. Olihan se ihan ok, ja laulelin mukanakin, mutta jotenkin vain joku siinä vastusti.

Kotimatka meni oikein kivasti. Suurimman osan ajasta kyllä taisin olla puoli nukuksissa ja katsottiin surkeutta suurta, eli Flubber-mahtava mönjä suomeksi dubattuna. Jee jee. Mutta se oli toisaalta ihan tarpeeksi aivoton leffa siihen mielentilaan. Parkanon pysähdyksen jälkeen kävin pitkään mielenkiintoista keskustelua Lappajärven seurakunnan papin kanssa. Siitä jäi itselle tosi hyvä mieli ja paljon ajattelemisen aihetta.

Kiva reissu oli kaikenkaikkiaan :) Sain hengellisesti ehkä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Mikään konsertti ei aiheuttanut mitään maatamullistavia tuntemuksia, mutta ei kait sitä joka vuosi voi. Keskustelut ja oivallukset kyllä korvasivat ne satakertaisesti. Tässä viikonlopussa on pohdittavaa vielä pitkäksi aikaa ja uusia eväitä elämistä varten on taas reppu täys.

Tähän aikaan yleensä alkaa se kova odotus ensivuoden festareille, mutta saa nähdä miten mun käy... Näillä näkymin ne on jäämässä välistä.

Siunattua jatkoa kaikille blogin lukijoille. Kommentoikaa ja keskustelkaa aiheista Janoisessa :D

Satu