Suunnattiin poikakaverin kanssa ensin aamupalalle ja sitten jumalanpalvelukseen, jonka liturgiasta vastasi Tarvo Laakso, "legendaarinen rocki-pappi". Hyvä meno oli koko jumiksen ajan, mutta itseltäni se uhkasi menno kokonaan ohi. Edellisen yön uni ei sittenkään riittäny ja permannon tuolit olivat oiva paikka nukahtaa. Teroteuzen kanssa vuorotellen torkuimme. Rock-meininki oli hyvä, mutta minuun ei kauhasti iskenyt sanat, jotka olivat suoraan Raamatusta kopioitu. Ehkä hieman mielikuvitusta olisi voinut käyttää.

Jumiksen jälkeen suuntasimme messukeskuksen kahvioon istumaan tuttujen seuraan. Sopivasti kuului C-hallista bass´n Helenin Liekeissä -kappale. Aamukahvin ehdin hörpätä ennen kuin lähdimme lounaalle. Hernekeitto jäi minun osaltani syömättä, kun ei lounaslippuja tullut hommattua, mutta ilmeisesti ihan maittava lounas =)

Lounaan lähdimmekin takaisin Turkuhalliin päiväkonserttiin, myöhässä. Ruotsalainen bob K oli jo aloittanut. Ihan pätevää rock-poppia soittelivat. Minusta on muutenkin kiva, että tänä vuonna oli itseäni kiinnostavan musiikkityylin ulkomaisia bändejä oli monta: Claas P. Jambor, Sanctus Real ja bob K. Tuntui yleisö myös tykkäävän tällaisista hieman rauhallisemmista bändeistä, joilla kuitenkin oli mahtava meininki ja kova energialataus.
Välissä kuulimme tämän vuoden Gospelstaran laulamana Swing low:n. Kisan voittajan nimestä en ole ihan varma, luulisin, että se oli Anniina. Mahtava ääni tytöllä kyllä on! Nätti veto =)

Kuuntelimme konserttia yläkatsomosta, mutta oli aivan pakko yrittää täydelle permannolle vielä, kun Tera aloitti keikkansa. Ei katsomossa pysty heilumaan ja pomppimaan, se vaatii lattian. Onneksi järkkäri oli mukava ja päästi meidät vielä ohi. Täytyy kyllä sanoa, että Teran keikka osin Terapian biiseillä ei kuvaa keikkaa hyvin. se oli pikemminkin Terapian keikka Teran nuorilla vahvistuksilla ja muutamalla Teran kappalella. Olisikohan Tera soittanut kolme omaa kappaletta. Ehkä tähän ratkaisuun oli päädytty yleisön mieliksi, mikä toimi hyvin. Yleisö oli täysillä mukana. Ehkä valintaan vaikutti myös Terapian kitaristin Jani Muhosen mukanaolo muutamassa viimeisessä kappaleessa.
Tunnustan, että pidin keikasta suunnattomasti, vaikka sen koostumus oli hieman hassu.

Nyt on sitten tämän vuoden festarit loppu ja nähty.Kaikenkaikkiaan käteen jäi monta uutta bändituttavuutta, paljon tuttuja ihmisiä, hyviä keikkoja ja Jumalan sanaa jälleen uusissa kuorissa. "Ehkä hait Jumalaa - vai haitko tunnelmaa?" Kaikille oli jotain tarjolla. Itse sain imettyä sanomaa sisääni, mutta koin myös paljon hyviä hetkiä musiikin ja ihmisten kanssa.

Jenna