Nyt on väsy... Nukahdan pystöön, mutta koitan nyt kirjotella tässä nopeasti vielä illan fiiliksiä. Illan konsertin ensimmäinen vieras oli 96-vuotias Päivö Parviainen. Hän on entinen kiinanlähetti, joka oli ehkä paras tarinankertoja pitkään aikaan. Merkille pantavaa oli artikulaation selkeys. Yleensä vanhoja ihmisiä ei jaksa pidempään kuunnella, mutta Päivöä kuunnellessa ei keskittyminen herpaantunut. Siinä puhui todellinen elämänkokemus.

Scandinavian metal prase... No tuota... Aika syvältä. En tykännyt Ristirockissa ja nyt tykkäsin vielä vähemmän. Laulaja lailoi epävireisesti (ja täytyy mennä pahasti metsään, että jopa mä huomaan) ja laulaja näytti koko ajan siltä, niinkuin siihen sattuisi. Laulaessa ei mitään kontaktia yleisöön ja ikinä ennen en ole nähnyt niin ryppyotsaista laulajaa. Hyi. Huonoin.

Juha Heinosen puheesta.. Kuulin Juhaa ensimmäisen kerran joskus 6-8 vuotta sitten ja silloin mieleen jäi puheesta ainoastaan takalistosta kasvavat horsmat. Ja tänään taas päästiin samoihin horsmiin :p Go Juha.

Sanctus real meni vähän ohi kun olin etsimässä ranskalaisia, en tosin itselleni vaan parille kaverille.

SwingLojumpHi oli kyllä aivan huippu! Tykkään siitä, että festareilla nähdään muutakin kuin vain musiikkia.

HB:n keikka taas.. No saatiin taas niitä pyroja. Siihenpä kaikki hyvä sitten jäikin... Mä en meinaa jaksaa kuunnella keikkaa jossa sanoista ei saa mitään selvää. Tämä on jo ties kuinka mones HB:n keikka joka on yhtä puuroa. Uusista biiseistä en tiedä yhtään mistä niissä laulettiin. Myöskään Johannan puheista ei saanut juuri selvää, mikä on harmi, koska asiaa niissä yleensä on.

Omalla kohdalla pieni pysähdyttävä ja sykähdyttävä hetki oli "Käsiisi sun"-biisin aikana. Otin puhelimen taskusta ja juuri kun HB lauloi "kätesi sun, ovat niin paljon saaneet aikaan" katseeni kiinnittyin puhelimen taustakuvana olevaan ultrakuvaan... Niin: Ihmeellisiä juttuja on Jumalan kädet saanett aikaan  <3

Ja niihin samoihin ihmeellisiin käsiin haluan jättää teidän jokaisen tulevan yön.

Satu