Olipa virkistävää!

Kävin aamupäivällä pitkästä aikaa studiossa - siis ohjatussa keskustelukanavassa. Kyseinen studio tosin oli aika täynnä, varmastikin johtuen osaksi kiintoisasta aiheesta ja osaksi keskustelun alustuksen pitäneen Päivi Räsäsen viime aikoina saamasta mediajulkisuudesta. No, täysi on aina parempi kuin tyhjä ja porukka kuunteli hiiskumatta. Jes.

Festariviikonloppu on usein ollut kohdaltani hyvällä tavalla kiireen täyteinen. Kavereita riittää ja laadukkaasta ohjelmasta ei tahdo missata paljoakaan. Valitettavasti studiot ovat siksi monena vuonna jääneet väliin. Niissä on oltava alusta loppuun samaan aikaan, kun Gospelkaivoksissa tai teatterilavalla mielenkiintoiset esiintyjät vaihtuvat tiuhaan. Eikä kavereiden kanssa puliseminenkaan studiossa yleensä käy.

Studiossa saan ja joudun ajattelemaan ja rauhoittumaan kesken festarimeiningin. Kun kunnolla kuuntelen ja keskityn johonkin aiheeseen, saan siitä ehkä helpommin enemmän irti ja se jää pyörimään päähäni tuottaen lisää ajatuksia ja ehkä jopa jonkinlaista hengellistä hedelmää.

Ehkäpä taas tänään voisin ottaa itsekseni Raamatun esiin ja lukea siitä rauhassa muutaman luvun kiireettä. Viime kerrasta onkin piiiitkä aika. Kiitos, studio ja Päivi.

----------------

Ai, mistä studiossa puhuttiin? Itsekeskeisyyden kulttuurista ja nautinnontavoittelusta, laista ja evankeliumista sekä syntien anteeksiannosta.

Kun seuraavan kerran luen Raamattua ja löydän kohdan, jossa uhataan kovilla rangaistuksilla, myllynkivillä kaulaan ja vastaavaa, muistan laittaa asiat oikeaan perspektiiviin. Rikos on jo tehty, tehdään parhaillaan ja tullaan tekemään tulevaisuudessakin. Rangaistus on jo annettu, tuomittu ja kärsitty. Mooseksen laki ei ole koskaan vapauttanut ketään synneistään, vaan siihen tarvittiin Kristuksen veri.

(kirjoitti vanha poissaoleva Janoinen, miesuljas)