Hyvää huomenta!

Tänään saatiin viimein sitä mitä on melkein koko viikonloppu kaivattu. Sitä hiljentymistä. Sunnuntain sanajumalanpalvelus. Ei edes tarvinnut korvatulppia. 

Kirjottelen nyt eilen vähän eilisestä illastakin. Olin kyllä aika yllättynyt siitä, että ainoa bändi jonka keikan aikana kuvaajille oli jotain eritys-ohjeita oli HB! Ekan biisin aikana kitaristi kävi juoksentelemassa lavan edessä, joten valokuvaajilla oli aika vähän tilaa olla sillä. Itse jäin jumiin kaiuttimen kohdalle ja tuli kyllä niin huono olo! Täytyy kyllä silti sanoa, että tällä kertaa HB:n keikka oli paremmin miksattu, kuin useina aikaisempina vuosina. Ei mennyt niin pahasti puuroksi. Jostain syystä HB:n keikoilla tulee sellanen olo, niinkun Johanna ei itsekkään viihtyisi niissä tummissa vaatteissaan. Jotenkin sellanen omituinen vaivaantuneisuus tuntuu jotenkin jostain.

Loppu keikka menikin sitten aikalailla ihan ohi, kun lähdettiin haastattelemaan Idän ihmeitä. Jälleen kerran yksi sellainen haastattelu, jonka takia kannattaa joulukuun verkkolehteä todellakin odotella!

Mun iltaa kyllä piristi valtavasti G-poweredin keikka. Tykkään kun se on täällä noiden rokkareiden seassa kivan erilainen. Ja todella loistavasti sopi tuohon paikalleen ennen Newsboysia. Newsboys oli todella monen mielestä tähän mennessä parasta festareilla. Ja kieltämättä, vaikka en itse noista jenkkibändeistä yleensä kamalasti pidä, nyt kyllä nautin keikasta. Se rumpali on vain kyllä niin paras. Pääsin hyvälle paikalle ottamaan kuviakin. En kyllä tiedä oikein sainko kovinkaan montaa käyttökelpoista otettua. Sen verran oli sitä porukkaa siellä niitä kuvia ottamassa.

 

On ollut kyllä ilo huomata, kuinka tänä vuonna festareilla toimii käytännön jutut hyvin. Ei ole ollut kamalia jonoja tai ryysiksiä tai muuta sellaista oiken missään. Ainoa ihan vähän sellanen negatiivisempi juttu oli järjestyksenvalvoja, jolla tuntui olevan jotain henkilökohtaista media-passillisia kohtaan... Tultiin Turkuhalliin ja se pysäytti mut. Ei sanonut mitä halusi, joten oletin sen haluavan nähdä rannekkeen/passin. Näytin kaulassa roikkuvan mediapassin ja tämä rupes mulle tiuskimaan, että "Kyllä sun kuule pitää se laukku näyttää ihan sama millanen passi siinä kaulassa roikkuu!!". Oli vähän sellanen "ööö...ok.."-olo. Olis varmaan auttanut aika paljon, kun olis sanonut mullekkin, että haluaa sen laukun nähdä. Toinen laukuntarkastukseen liittyvä ihan hauska juttu oli kun yksi nuori järkkäripoika katto mun laukkuun ja osoitti sitten pussia ja kysyi äärimmäisen epäluuloisesti "Mikä tuo on?". No se oli näkkileipä :D Siellä se on edelleen mun laukussa se epäilyttävä näkkäri. 

Jumiksen jälkeen olisi sitten vuorossa se viimeinen haastattelu. Puhuja-haastattelu. Hieman kyllä alkaa tuntua siltä, että hyydyn tähän paikkaan...

Muutamia noita festarikävijä-haastatteluita meillä olis Jennan kanssa vielä sanelukoneesta purkamatta. Kolme ainakin. Siellä olis tiedottajaa, poroa ja järjestyksenvalvojaa nappastu vastailemaan noihin pariin kysymykseen.

-Satu-