Sunnuntai. Festarit ikävä kyllä loppuivat. Hieman ehkä lyhyeen, mutta itse en ainakaan olisi kuitenkaan jaksanut yhtään pidempään.

Jumis oli ja meni. Hiljentyä pystyi ja se on varmaan sunnuntain sanajumalanpalveluksen tarkoituskin. Tämän vuoden kirkkovuosijärjestys toi virkistystä festareille, kun valvomisen sunnuntain sijaan saimme kuunnella tuomiosunnuntain tekstejä. Minulla meni aika hyvin taas jumis mediatiloissa, mutta sinne kuulee hallin tapahtumat onneksi melkein paremmin kuin katsomoon.

Me emme Satun kanssa lähteneet yrittämään messukeskuksen C-halliin katsomaan The Roadin omaa keikkaa. Bändi on aloittamassa ensi vuoden puolella 30-vuotis kiertuetta ja varmasti ansaitsivat oman keikkansa. Me jäimme jumalanpalveluksen jälkeen haastattelemaan The Rainistä tuttua Jussi Saloa, joka tänä vuonna kipusi messu keskuksen lavalle juontamaan/puhumaan. Jussin saastattelun jälkeen lähdimme kirjoittamaan teille festarivieraiden haastatteluita.

Jotta meillä ei ihan koko päivä taas olisi mennyt vain mediatilassa haahuillessa, lähdettiin kiertämään vielä Turkuhallin myyntikojuja. Mukaan tarttui pientä krääsää. Kirjakojulla ostelimme koruja ja kirjoja ja kävimme todella henkevän keskustelun janoisesta kauppiaan kanssa. Hän oli hyvin kiinnostunut meidän foorumista ja verkkolehdestä.

Viimeinen keikka alkoi Lilly Among Thornsin soitannalla. Tyttö osaa kyllä soittaa ja laulaa nätisti. Country-henkinen esitys oli paikallaan konsertin alkuun ja muuten väsyneeseen päivään. Nuori tyttö, mutta äärimmäisen taitava esiintyjä. Lillyn jälkeen saimme vihdoin päätöksen Muu vaara! -draamaryhmän mustan medaljongin metsästykselle. Lopulta selvisi, että kaikkein suurin rakkaus löytyy siitä, että "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan poikansa, jotte yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän".

Kaemo heitti oman keikkansa tähän väliin. Suuremmalla kokoonpanolla kuin olen tottunut näkemään. Torvia oli ilahduttavasti parit mukana. Pidin reggae-esityksestä ja jäin vielä miettimään, haluaisinko ostaa levyn. Konsertin puhujana nähtiin aikoinaan suuresta seikkailusta tutuksi tullut Kangasalan seurakuntapastori Marko Sagulin. Puhe oli hyvin suunnattu nuorille, puhutteleva, tuore ja piti otteessaan.

Ikävä kyllä tässä vaiheessa Turkuhalli oli jo silmin nähden autioitunut ja viimeisenä esiintynyt Fivestar Prophet sai esiintyä kovin hiljaiselle yleisölle. L-60:n perustalle luotu kristillisempää sanomaa levittävä rock/hevi-bändi ei kuitenkaan tuntunut välittävän autiudesta. Olli Heleniuksen kanssa jutellessani, hän sanoi, että jo päälava-keikka oli heille yllätys. Hyvä keikka ja itse pidän kovasti rehellisestä äijä-rockista, joten keikka yllätti positiivisesti. Sanomaa kyllä löytyi ja mielestäni juuri tällaiseen kokonaisuuteen oli hyvä päättää koko festarit.

 

Festarit on jälleen olleet ja menneet. Tyydyn sanomaan, että tulkaa ihmeessä itse kokemaan ja näkemään. Vaikka mieli tekisi sanoa, että taas on sanaa kuultu vuodeksi eteenpäin, niin ei se ihan niin mene. Itse ainakin heräsin jälleen muistamaan kuinka tärkeää on olla Jumalan yhteydessä ja yhteydessä muihin kristittyihin.

Itselle mieluisimpina kokemuksina jäi profeettojen, Newsboysin ja Teran keikat. Haastatteluista eniten ilahdutti Jyrki Liukkosen ja Olli Heleniuksen haastattelut, mutta jokainen haastattelu antoi myös meille jotain ja tunnen itse saaneeni hyviä kokemuksia. Muutenkin festareilla ihmisten kohtaaminen oli tänä vuonna helpompaa ja mukavampaa kuin yleensä. Helpompaa varmasti mediapassin turvin, mutta kiitos Satulle, että aina uskallettiin mennä puhumaan, kun siltä tuntui. Ehkä Ville Auvisen kanssa puhuminen oli mukavin kohtaaminen.

Kaikki vierailemaan festareille ensi vuonna 2011!! Jos et pääse, niin blogi palvelee luultavasti myös ensivuonna.

Hyvää yötä ja taivaan isän siunauta kaikille!

-Jenna-